Tänään on virallisesti ensimmäinen päivä, kun Sepe oli koko työpäivän yksin kotona, eikä aamulla töihin lähteissä eikä iltapäivällä töistä tullessa lattialla ollut pissapisaraakaan! Tästä se lähtee, mahtavaa, sergeant!
Viime viikonlopun Sepe vietti mamman kanssa mökillä. Sepe rakastaa saarta, siellä saa juosta vapaana, olla ulkohommissa mukana ja päivystää. Perjantaina tehtiin pieni sienireissu saaressa. Iskäkin tuli töistä mökille ja Sepe juoksikin innoissaan vastaan. Tervehtimisriehumisessa se vinkaisi kivuliaasti. Yritettiin katsoa mihin sattui, mutta poika käveli normaalisti, joten ajateltiin, että kaikki on ok. Vähän myöhemmin päätä paijatessa vinkaisut toistuivat, yritin etsiä päänympäriltä kipukohtaa, mutta mitään ei löytynyt. Myöhemmin illalla äitini löysi Sepen kaulasta karvan seasta ampiaisen. Ilmeisesti se oli pistänyt Sepeä. Mitään oireita ei kuitenkaan tullut, joten oltiin onnekkaita.
Illalla menin itse ajoissa nukkumaan ja Sepe jäi vanhempieni kanssa Saunakoiraksi, eli päivystämään saunan verannalle. Sepe oli varoittanut reippaasti soutelijoista ja tuli mökkiin porukoiden mukana. Seurakoira, isolla ässällä.
Lauantaina tehtiin sieniretket pariinkin lähisaareen, yhteensä parituntia. Vieraissa paikoissa Sepe oli kiinni lähimökkien takia, mutta metsässä kulkeminen sujui hienosti, Sepe osasi kiertää esteitä oikeilta puolilta eikä vetänyt. Saalistakin saatiin. Mutta kyllä Sepe olikin iltapäivän ja illan väsynyt! Mökillä se vain nukkui jaloissa ja kävi pihalla pissalla. Kertaakaan koko viikonloppuna Sepe ei muuten pissannut sisälle, vaan tuli aina pyytämään ulos, mahtavaa sekin!
Mökillä Sepe nautti vapauden ohella varmaan eniten myyrien pyydystämisestä. Äitini antoikin luvan saalistaa kaikki jos vain tarmoa riittää. No Sepe ainakin yritti kovasti.
Tässäpä pika kuulumiset taas tänään, kuvia tulee, kun ehdin laittaa! :)
tiistai 20. elokuuta 2013
tiistai 6. elokuuta 2013
Puoli vuotta Sepeä
Sepedemus the Dog täytti tänään sisaruksineen puolivuotta. Päivää juhlittiin extraleikeillä ja pitkällä lenkillä Pihlajavuorelle, Sepe sai juosta vapaana ihan elämänsä kyllyydestä. Iltalenkilläkin vastaan tuli Kaapo-koira, jonka kanssa Sepe pääsi leikkimään. Kaikin puolin Sepe on ollut iloinen ja leikkisä.
Synttäreitä on varjostanut kuitenkin suru-uutiset toissa päivältä. Sepen sisko, Ruby, jäi auton alle ja menehtyi. Vaikka itku ei ole mikään ominaispiirteeni, istuin lattialla silmät vuotaen vaikka kuinka kauan. Tuli niin selväksi, että se voisi olla myös meidän koira. Ei voi muuta kuin toivoa jaksamista Rubyn perheelle. Erityisen pahalta Rubyn pois meno tuntui, koska Sepe ja Ruby olivat kuin kaksi marjaa, Sepe menetti kaksosensa. Ja myös siksi, ettei Sepe ehtinyt nähdä Rubya meille muuton jälkeen. No, eipä se taida näistä sisarustapaamisista mitään ymmärtääkään, hyvä niin.
No takaisin vähän iloisempiin aiheisiin. Sepen synttäri-iltapaino oli 15,6kg, poika kasvaa kohisten. Merkkausta Sepe harjoittelee ahkerasti. Iltapäivällä töistä tullessa ei ollut tullut pissaa lattialle ja Sepe pidätti vielä ruuankin yli. Tosin heti kun ulko-ovesta päästiin, nesteitä poistui aivan tolkuton määrä. Hyvin sitä silti riitti koko lenkin varrelle. Lenkillä Sepe pysyi koko ajan 20m säteellä ja tuli aina kutsuttaessa. Tuollainen lenkkeily Sepen kanssa on niin kivaa. Niin ja ei muuten nähty lenkillä yhtään ihmistä. Kotipihassa Sepe saikin sitten kolmet uudet rapsut.
Sepe on muuten osallistuvan koiran sanakirjamääritelmä. Kun ollaan mökillä, Sepe menee aina mukana hakemaan puita, käymään huussissa, ihan mitä vain. Kun ollaan kotona ja Jussa pelaa, makaa Sepe jaloissa pöydän alla. Kun minä ompelen tai leikkaan kappaleita, hengailee Sepe kankaiden tai kaavojen päällä, tai makaa jaloissa ompelukoneen rauhoittavassa surinassa. Hauska heppu, ei voi muuta sanoa.
 |
| Synttäriposet Pihlajavuoren huipulla |
Synttäreitä on varjostanut kuitenkin suru-uutiset toissa päivältä. Sepen sisko, Ruby, jäi auton alle ja menehtyi. Vaikka itku ei ole mikään ominaispiirteeni, istuin lattialla silmät vuotaen vaikka kuinka kauan. Tuli niin selväksi, että se voisi olla myös meidän koira. Ei voi muuta kuin toivoa jaksamista Rubyn perheelle. Erityisen pahalta Rubyn pois meno tuntui, koska Sepe ja Ruby olivat kuin kaksi marjaa, Sepe menetti kaksosensa. Ja myös siksi, ettei Sepe ehtinyt nähdä Rubya meille muuton jälkeen. No, eipä se taida näistä sisarustapaamisista mitään ymmärtääkään, hyvä niin.
No takaisin vähän iloisempiin aiheisiin. Sepen synttäri-iltapaino oli 15,6kg, poika kasvaa kohisten. Merkkausta Sepe harjoittelee ahkerasti. Iltapäivällä töistä tullessa ei ollut tullut pissaa lattialle ja Sepe pidätti vielä ruuankin yli. Tosin heti kun ulko-ovesta päästiin, nesteitä poistui aivan tolkuton määrä. Hyvin sitä silti riitti koko lenkin varrelle. Lenkillä Sepe pysyi koko ajan 20m säteellä ja tuli aina kutsuttaessa. Tuollainen lenkkeily Sepen kanssa on niin kivaa. Niin ja ei muuten nähty lenkillä yhtään ihmistä. Kotipihassa Sepe saikin sitten kolmet uudet rapsut.
Sepe on muuten osallistuvan koiran sanakirjamääritelmä. Kun ollaan mökillä, Sepe menee aina mukana hakemaan puita, käymään huussissa, ihan mitä vain. Kun ollaan kotona ja Jussa pelaa, makaa Sepe jaloissa pöydän alla. Kun minä ompelen tai leikkaan kappaleita, hengailee Sepe kankaiden tai kaavojen päällä, tai makaa jaloissa ompelukoneen rauhoittavassa surinassa. Hauska heppu, ei voi muuta sanoa.
lauantai 3. elokuuta 2013
Merkitsemisharjoitukseen järjesty!
Aamu alkoi tänä aurinkoisena sunnuntaina vähän seitsemän jälkeen. Koska miehen unta datatun yön jälkeen ei häiritse mikään (paitsi ulkoa puskeva auringon valo), oli minun noustava sinnikkäisiin "Ootteks te jo hereillä?" -tarkastuksiin. Aamupalaa laittaessani Sepe sitten yritti sinnikkäästi oksentaa tyhjästä mahasta matolle. Limaahan sieltä sitten vain tuli, useampaan kertaan. Täytyy seurailla tilannetta. Aamupala ei maistunut, ei itseasiassa edes koskenut, mutta toivottavasti päivän mittaan kippo tyhjenee, onhan siihen laitettu sekaan maitohappobakteeritkin.
No käytiin sitten aamu pisulla, 20min pyrähdyksestä en edes kehtaa puhua lenkkinä. Toissapäivänä näin Sepen ensimmäistä kertaa pissaavan niin kuin isot pojat on näyttänyt, koipi kohti taivasta, ja tänä aamuna sitä sitten harjoiteltiin oikein urakalla. Sepekin näytti piristyvän ihan silmissä kun pääsi haparoiden seisomaan kolmella jalalla ja lirauttamaan joka puskan juureen. "Tämä se vasta on elämää!"
Tuona samaisena perjantaina, kun pissaus tyyli muuttui, tuli herralle myös kiitettävät 15kg täyteen. Sylikoiramitoissahan se vielä on, vaikka ollaankin saman korkuisia, kun istutaan rinnakkain lattialla. Vastahan meille tuli se yhdellä kädellä kannettava karvapallo!
Vietettiin hyvin ansaittua yhden viikon kesälomaa tuossa edellisviikolla ja aloitettiin se kolmen päivän mökkeilyllä. Sepe rakastaa saarta. Siellä vetää vapaata mäkitreeniä noin 16h päivässä (ja vain 16, ei 24, koska mamma pakottaa sisälle yöksi, vaikka kuinka yrittäisi piiloutua talon alle) ja seurailla puiden kantoa, saunomista, syömistä, melomista... Soutuveneessä Sepelle meinasi vähän tulla tylsää, se kun liikkui niin armottoman hitaasti.
Keskiviikkona lähdettiikin sitten käymään kaupunkikotona, oikeassa kodissa. Vaikka Sepe onkin nyt suuremman osan elämästään viettänyt Keski-Suomen pimeässä korvessa, se sopeutuu kyllä vähän suurempaan ihmismassaan huomattavan hyvin. Itseasiassa esimerkiksi lenkkipolulla muiden ohittaminen sujuu paljon paremmin, lähes loistavasti! Johtunee joko siitä, että jokainen vastaan tulija ei ole tuttu tai tutuntuttu, joten niitä ei vain kiinnosta, tai sitten siitä, että vastaan tulijoita on vaan niin paljon, ettei enää jaksa kiinnostua jokaisesta.
On niissä vastaan tulijoissa myöskin huonot puolensa. Fillarin saa kulkemaan aika napakkaa tahtia ja tilannenopeus tahtoo olla vähän teoreettinen käsite, ainakin osalla. Yhden tilanteen jälkimainingeissa pääsi muutama voima sanakin. Noin 1,5m leveä kevyenliikenteen polku, vastaan tulee fillari, jonka näki hyvin jo kaukaa. Vainoharhaisen hyvän kuuloni ja maalla opitun "kukas siellä pihassa nyt on?" -kyttäyksen ansiosta havaitsin, että myöskin selän takaa lähestyy fillari, about samalla etäisyydellä. Ja takaa tuleva ei tehnyt elettäkään, että olisi himmannut ohitettavan kohdalla, vaikka näki, että myöskin edessä tulee fillari. Pikatilanteen ratkaisu, minä ja koira ojassa. Fillarit kohtasivat n. 2-5m edessämme, johtuen lähinnä siitä, että edestä tuleva hiljensi vähän vauhtiaan. Jos ei oltaisi väistetty ja jos se edestä tuleva fillari ei olisi himmannut, oltaisiin kohdattu samassa kohdassa ja meistä olisi ollut jäljellä vain märkä läntti. Rispektit työmatkapyöräilylle, mutta jos jotain kovaa olisi ollut kädessä, olisi se kyllä sen takaa tulleen takaraivoon lentänyt, niin paljon sieppasi.
No, lauantaina tuli kavereita kylään ja illalle oli liput Musen keikalle. (Aivan mahtava show by the way, vaikkei musiikki suosikkia olisikaan, ihan vain massiivisen esityksen takia kannattaa joskus käydä katsomassa, jos tilaisuus tulee.) Olin aiemmin aamupäivällä käynyt kaupungilla ja löytänyt alesta kaksi paria uusia kenkiä, kiilakorolliset tennarit/nilkkurit, jotka pääsivätkin keikalle (ilman niitä en olisi nähnyt sitäkään vähää permannolla) ja kerrankin sopivan korkoisella korolla varustetut perus avokkaat vieläpä räleässä värissä. Avokkaat jäi eteiseen, eihän meidän koira ole ikinä koskenutkaan kenkiin. Lähtiessä tehtiin Sepelle erilaisia pahvipötköjä herkkutäyttein, jotta aika ei kävisi niin pitkäksi.
Takaisin tullessa kämppä oli täynnä pahvia, yllätys. Mutta: yksi avokas puuttui eteisestä ja sohvan vierestähän se löytyi. Sen korossa ei ollut kuin metallitappi ja vähän täyteainetta jäljellä (piti napata kuva, mutta jäipä ottamastta). Näytin sitä mies-ystävälle (siis ystävälle, joka on mies, onpa kömpelö ilmaisu) ja ensimmäinen reaktio oli tulla halaamaan. Lohduttavia sanoja: "Sä voit aina ajatella, että ne olis kuitenkin ollut jalassa ihan paskat." Niin, kertaakaan en ehtinyt käyttää. Voin vaan kuvitella sen hetken: Sepe nuuskii nurkkia ja etsii uutta pahvipötköä, aika ovelastihan niitä on ripoteltu pitkin kämppää. Oi mutta mitä eteisessä onkaan! Tämä onkin jotain aivan uutta! Se näyttää vähän kengältä, mutta se ei haise yhtään iskän tai mamman hikivarpailta.. Ne on ostanut mulle tätä iltaa varten uuden lelun! Ai että! Tämähän on kiva, vähän heppoinen vaan tämä puru osa, ei oikein kestä käsittelyä!
Niin. No, onneksi eivät olleet kalliit, nilkkurit olisi itsettänyt jo vähän. Vieraiden kengät pääsikin sitten hattuhyllylle.
Automatkat meni Sepeltä loistavasti, ei kuolaa, ei oksennusta, pikku pätkiä makoilua ja keskimmäisellä takapenkillä päivystämistä. Takaisin tullessa autossa oli neljä aikuista ja Sepe, hyvin koko takapenkki veti sikeitä. Tässä ollaan siis menty eteenpäin.
Tässäpä taas suurimmat tältä erää. Sepe vetää nyt sikeitä parvekkeella ja odottelee innolla iltapäivän +28 astetta hetkiä. Toivottavasti tuo aamuinenkin oksentelu oli vain jotain "Hei syönpä tästä tätä sanomalehteä" -tyyppisen idean lopputulos, eikä mitään kummempaa.
No käytiin sitten aamu pisulla, 20min pyrähdyksestä en edes kehtaa puhua lenkkinä. Toissapäivänä näin Sepen ensimmäistä kertaa pissaavan niin kuin isot pojat on näyttänyt, koipi kohti taivasta, ja tänä aamuna sitä sitten harjoiteltiin oikein urakalla. Sepekin näytti piristyvän ihan silmissä kun pääsi haparoiden seisomaan kolmella jalalla ja lirauttamaan joka puskan juureen. "Tämä se vasta on elämää!"
Tuona samaisena perjantaina, kun pissaus tyyli muuttui, tuli herralle myös kiitettävät 15kg täyteen. Sylikoiramitoissahan se vielä on, vaikka ollaankin saman korkuisia, kun istutaan rinnakkain lattialla. Vastahan meille tuli se yhdellä kädellä kannettava karvapallo!
 |
| Käytiin lenkkeilemässä vanhan varuskunnan maastoissa ja ihmettelemässä juoksuhautoja ennenkuin ne kaivetaan ylös. |
Vietettiin hyvin ansaittua yhden viikon kesälomaa tuossa edellisviikolla ja aloitettiin se kolmen päivän mökkeilyllä. Sepe rakastaa saarta. Siellä vetää vapaata mäkitreeniä noin 16h päivässä (ja vain 16, ei 24, koska mamma pakottaa sisälle yöksi, vaikka kuinka yrittäisi piiloutua talon alle) ja seurailla puiden kantoa, saunomista, syömistä, melomista... Soutuveneessä Sepelle meinasi vähän tulla tylsää, se kun liikkui niin armottoman hitaasti.
Keskiviikkona lähdettiikin sitten käymään kaupunkikotona, oikeassa kodissa. Vaikka Sepe onkin nyt suuremman osan elämästään viettänyt Keski-Suomen pimeässä korvessa, se sopeutuu kyllä vähän suurempaan ihmismassaan huomattavan hyvin. Itseasiassa esimerkiksi lenkkipolulla muiden ohittaminen sujuu paljon paremmin, lähes loistavasti! Johtunee joko siitä, että jokainen vastaan tulija ei ole tuttu tai tutuntuttu, joten niitä ei vain kiinnosta, tai sitten siitä, että vastaan tulijoita on vaan niin paljon, ettei enää jaksa kiinnostua jokaisesta.
On niissä vastaan tulijoissa myöskin huonot puolensa. Fillarin saa kulkemaan aika napakkaa tahtia ja tilannenopeus tahtoo olla vähän teoreettinen käsite, ainakin osalla. Yhden tilanteen jälkimainingeissa pääsi muutama voima sanakin. Noin 1,5m leveä kevyenliikenteen polku, vastaan tulee fillari, jonka näki hyvin jo kaukaa. Vainoharhaisen hyvän kuuloni ja maalla opitun "kukas siellä pihassa nyt on?" -kyttäyksen ansiosta havaitsin, että myöskin selän takaa lähestyy fillari, about samalla etäisyydellä. Ja takaa tuleva ei tehnyt elettäkään, että olisi himmannut ohitettavan kohdalla, vaikka näki, että myöskin edessä tulee fillari. Pikatilanteen ratkaisu, minä ja koira ojassa. Fillarit kohtasivat n. 2-5m edessämme, johtuen lähinnä siitä, että edestä tuleva hiljensi vähän vauhtiaan. Jos ei oltaisi väistetty ja jos se edestä tuleva fillari ei olisi himmannut, oltaisiin kohdattu samassa kohdassa ja meistä olisi ollut jäljellä vain märkä läntti. Rispektit työmatkapyöräilylle, mutta jos jotain kovaa olisi ollut kädessä, olisi se kyllä sen takaa tulleen takaraivoon lentänyt, niin paljon sieppasi.
No, lauantaina tuli kavereita kylään ja illalle oli liput Musen keikalle. (Aivan mahtava show by the way, vaikkei musiikki suosikkia olisikaan, ihan vain massiivisen esityksen takia kannattaa joskus käydä katsomassa, jos tilaisuus tulee.) Olin aiemmin aamupäivällä käynyt kaupungilla ja löytänyt alesta kaksi paria uusia kenkiä, kiilakorolliset tennarit/nilkkurit, jotka pääsivätkin keikalle (ilman niitä en olisi nähnyt sitäkään vähää permannolla) ja kerrankin sopivan korkoisella korolla varustetut perus avokkaat vieläpä räleässä värissä. Avokkaat jäi eteiseen, eihän meidän koira ole ikinä koskenutkaan kenkiin. Lähtiessä tehtiin Sepelle erilaisia pahvipötköjä herkkutäyttein, jotta aika ei kävisi niin pitkäksi.
Takaisin tullessa kämppä oli täynnä pahvia, yllätys. Mutta: yksi avokas puuttui eteisestä ja sohvan vierestähän se löytyi. Sen korossa ei ollut kuin metallitappi ja vähän täyteainetta jäljellä (piti napata kuva, mutta jäipä ottamastta). Näytin sitä mies-ystävälle (siis ystävälle, joka on mies, onpa kömpelö ilmaisu) ja ensimmäinen reaktio oli tulla halaamaan. Lohduttavia sanoja: "Sä voit aina ajatella, että ne olis kuitenkin ollut jalassa ihan paskat." Niin, kertaakaan en ehtinyt käyttää. Voin vaan kuvitella sen hetken: Sepe nuuskii nurkkia ja etsii uutta pahvipötköä, aika ovelastihan niitä on ripoteltu pitkin kämppää. Oi mutta mitä eteisessä onkaan! Tämä onkin jotain aivan uutta! Se näyttää vähän kengältä, mutta se ei haise yhtään iskän tai mamman hikivarpailta.. Ne on ostanut mulle tätä iltaa varten uuden lelun! Ai että! Tämähän on kiva, vähän heppoinen vaan tämä puru osa, ei oikein kestä käsittelyä!
Niin. No, onneksi eivät olleet kalliit, nilkkurit olisi itsettänyt jo vähän. Vieraiden kengät pääsikin sitten hattuhyllylle.
Automatkat meni Sepeltä loistavasti, ei kuolaa, ei oksennusta, pikku pätkiä makoilua ja keskimmäisellä takapenkillä päivystämistä. Takaisin tullessa autossa oli neljä aikuista ja Sepe, hyvin koko takapenkki veti sikeitä. Tässä ollaan siis menty eteenpäin.
Tässäpä taas suurimmat tältä erää. Sepe vetää nyt sikeitä parvekkeella ja odottelee innolla iltapäivän +28 astetta hetkiä. Toivottavasti tuo aamuinenkin oksentelu oli vain jotain "Hei syönpä tästä tätä sanomalehteä" -tyyppisen idean lopputulos, eikä mitään kummempaa.
 | |
| I love sand, I just love it. |
Tilaa:
Kommentit (Atom)