päätyä suolle!
Sade pyyhkäisi yli ja olo oli toivottoman vetämätön. Lenkille lähtö oli pakkopullaa, mutta olihan sinne lähdettävä. Saappaat jalkaan ja lammelle. Sepen juoksennellessa päätin käydä tsekkaamassa koivun juuret kanttarellien varalta ja mitä sieltä soittuneelta lammelta löytyikään! Lakkoja! Sepen kakkapussi kouraan ja marjat mukaan. Pikaisesta pakkopullalenkistä tuli puolentoistatunnin terapiamarjailu. Sepe veti kunnon suojuoksutreenit ja meillä on reilu litra lakkaa. Ei huonosti, ovelta noin 1,5km. Täytynee harrastaa useammin, täähän oli aika kivaa!
torstai 18. heinäkuuta 2013
perjantai 12. heinäkuuta 2013
1,5kk oli ja meni
Niin se aika vaan laukkaa. Kesäkuu on jo ohi, eikä yhtään päivitystä, pahoittelen.
Arki täällä maalla on pyörinyt töiden, lenkkien ja kaupan ympärillä. Metsää täällä riittää, mutta ei juurikaan sellaisia länttejä, jossa Sepe voisi juoksennella vapaana, mikä on sääli. Kesä kuussa löysimme metsäpolun, joka vei vielä metsäautotielle ja tuolla pätkällä oli ilo lenkkeillä. Pikkumies sai kulkea vapaana, sillä se pysyy hienosti 25m säteellä, yleensä vain tien puolella, ja jos välimatka alkaa olla turhan pitkä, odota-pyynnöllä se pysähtyy seisomaan tai istumaan tien sivuun. Niin tai vaihtoehtoisesti kipittää pyytäessä lähemmäs.
Ostettiin Sepelle ekat valjaat tuossa pari viikkoa sitten ja ollaan niiden käyttöä nyt opeteltu. Sepe on pieni perhosten metsästäjä, joten hyppyjä ja rajuja pyrähdyksiä on lenkeillä aika paljon ja katsottiin paremmaksi käyttää valjaita. Mukaan tarttuikin Rukan 5cm leveästä liinasta tehdyt, hyvät säätöominaisuudet omaavat valjaat. Ostohetkellä ne olivat snadisti isot, mutta jo hetken aikaa ovat istuneet hyvin.
Sepe vastusti aluksi valjaita henkeen ja vereen, olivathan ne tarkoittaneet siihen asti aina autoon joutumista. Pian se kuitenkin tajusi, että ei saakeli, näillä pääsee lenkille! Samalla myöskin automatkailu helpottui tavallaan, kun Sepe ei jo kotona tiennyt alkaa jarrutella. Nyt se jo hyppää itse takapenkille, onhan matkat yleensä aina suunnanneet johonkin kivaan paikkaan, niin kuin mökille.
Sepe alkai tiputtaa hampaita juhannusaaton kunniaksi. Huomattiin mökillä, että vetolelussa on verta ja heti tietysti mentiin tutkimaan Sepen suuta. Alkuun ja nähty mitään ja sitten tajuttiin, että oikealta kulmahampaan vierestä puuttuu hammas. Sen jälkeen niitä onkin tippunut kohtuu tasaisesti. Sepe ikään kuin purskuttelee hetken pää maata kohden ja sylkäisee sitten hampaan pois. Vaikka hampaiden tulo varmasti kutittaa, ei Sepe silti ole tehnyt pahojaan, vaan tyytynyt puruleluihin ja pahvipakkauksiin. Olen niin ylpeä siitä!
Viime viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Etelän kotiin. Sepe tuntui olevat vähän hämillään, onhan se ollut pidempään maalla, kuin meidän kanssa kaupungissa. Kotiutuminen tapahtui kuitenkin tosi nopeasti, tosin ruoka ei maistunut ihan hirveän hyvin, johtunee ajomatkasta. Matka meni muuten hyvin, mutta alkuun pätkä mökkitietä, mikä on muuten Nesterally-pätkä, teki tehtävänsä ja oksennus tuli juuri ennen valtatietä. Kurja olo jatkui kotiin asti, mutta toista oksennusta ei tullut enää edes paluumatkalla, onneksi oli ilmastointu auto!
Sepen kanssa lenkkeily on edelleenkin mukavaa. Ollaan vähän harjoiteltu sivulla kävelyä, tosin se on vaiheessa "käydään sivulla, saadaan nami, lähdetään taas haistelemaan". Lisäksi Sepe on kuin huomaamatta oppinut "tälle puolelle", kun olen selkeästi sille niin sanonut aina kun olen ohjannut sen vasemmalle puolelleni. "Pois" ja "Alas" Sepe osaa hyvin ja rauhoittumisenkin jotenkin. Suurimmat missä on vielä petrattavaa on se perinteinen luoksetulo (tulee hitaasti ja sellaisen hajuraon päähän, ettei yltä ottamaan kiinni) ja ohitus. Luoksetuloa ollaan treenattu nyt aika paljon vapaana ollessa siten, että Sepe on saanut namin kun on tullut luokse, olen ottanut hetkeksi valjaista kiinni ja päästänyt sitten taas menemään. Toimii ihan kohtalaisesti. Ohitus on hankalaa, kun jokainen ihminen on potenttiaalinen ystävä ja rapsuttaja (joita koiranpennulle muuten riittää, halusit tai et) ja jokaisen koiran kanssa pitäisi päästä leikkimään, leikkikaverit kun ollut aika kortilla. Paikallinen koirakanta tuntuu olevat niin iäkästä, ettei pennulle oikein löydy leikkikaveria. Onneksi Vili 1v tarjosi tässä yksi ilta hyvät hippaleikit.
Pahimpien helteiden ajaksi myös meidän sänky siirtyi parvekkeelle ja siellä sitten nukuttiin kaikki kasassa, uni ajan Sepe pysyi betonilla petarin päässä, mutta auta armias, kun se näki mitään hereillä olon merkkejä, pusumyrsky oli varma.
Tässä nyt tiivistys viimekuusta, yritän kirjoitella vähän ahkerammin jatkossa!
Arki täällä maalla on pyörinyt töiden, lenkkien ja kaupan ympärillä. Metsää täällä riittää, mutta ei juurikaan sellaisia länttejä, jossa Sepe voisi juoksennella vapaana, mikä on sääli. Kesä kuussa löysimme metsäpolun, joka vei vielä metsäautotielle ja tuolla pätkällä oli ilo lenkkeillä. Pikkumies sai kulkea vapaana, sillä se pysyy hienosti 25m säteellä, yleensä vain tien puolella, ja jos välimatka alkaa olla turhan pitkä, odota-pyynnöllä se pysähtyy seisomaan tai istumaan tien sivuun. Niin tai vaihtoehtoisesti kipittää pyytäessä lähemmäs.
Maastolounas päiväretkellä
Ostettiin Sepelle ekat valjaat tuossa pari viikkoa sitten ja ollaan niiden käyttöä nyt opeteltu. Sepe on pieni perhosten metsästäjä, joten hyppyjä ja rajuja pyrähdyksiä on lenkeillä aika paljon ja katsottiin paremmaksi käyttää valjaita. Mukaan tarttuikin Rukan 5cm leveästä liinasta tehdyt, hyvät säätöominaisuudet omaavat valjaat. Ostohetkellä ne olivat snadisti isot, mutta jo hetken aikaa ovat istuneet hyvin.
Sepe vastusti aluksi valjaita henkeen ja vereen, olivathan ne tarkoittaneet siihen asti aina autoon joutumista. Pian se kuitenkin tajusi, että ei saakeli, näillä pääsee lenkille! Samalla myöskin automatkailu helpottui tavallaan, kun Sepe ei jo kotona tiennyt alkaa jarrutella. Nyt se jo hyppää itse takapenkille, onhan matkat yleensä aina suunnanneet johonkin kivaan paikkaan, niin kuin mökille.
Uudet valjaat, rälee väriyhdistelmä musta-keltainen
Sepe alkai tiputtaa hampaita juhannusaaton kunniaksi. Huomattiin mökillä, että vetolelussa on verta ja heti tietysti mentiin tutkimaan Sepen suuta. Alkuun ja nähty mitään ja sitten tajuttiin, että oikealta kulmahampaan vierestä puuttuu hammas. Sen jälkeen niitä onkin tippunut kohtuu tasaisesti. Sepe ikään kuin purskuttelee hetken pää maata kohden ja sylkäisee sitten hampaan pois. Vaikka hampaiden tulo varmasti kutittaa, ei Sepe silti ole tehnyt pahojaan, vaan tyytynyt puruleluihin ja pahvipakkauksiin. Olen niin ylpeä siitä!
Viime viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Etelän kotiin. Sepe tuntui olevat vähän hämillään, onhan se ollut pidempään maalla, kuin meidän kanssa kaupungissa. Kotiutuminen tapahtui kuitenkin tosi nopeasti, tosin ruoka ei maistunut ihan hirveän hyvin, johtunee ajomatkasta. Matka meni muuten hyvin, mutta alkuun pätkä mökkitietä, mikä on muuten Nesterally-pätkä, teki tehtävänsä ja oksennus tuli juuri ennen valtatietä. Kurja olo jatkui kotiin asti, mutta toista oksennusta ei tullut enää edes paluumatkalla, onneksi oli ilmastointu auto!
Sepen kanssa lenkkeily on edelleenkin mukavaa. Ollaan vähän harjoiteltu sivulla kävelyä, tosin se on vaiheessa "käydään sivulla, saadaan nami, lähdetään taas haistelemaan". Lisäksi Sepe on kuin huomaamatta oppinut "tälle puolelle", kun olen selkeästi sille niin sanonut aina kun olen ohjannut sen vasemmalle puolelleni. "Pois" ja "Alas" Sepe osaa hyvin ja rauhoittumisenkin jotenkin. Suurimmat missä on vielä petrattavaa on se perinteinen luoksetulo (tulee hitaasti ja sellaisen hajuraon päähän, ettei yltä ottamaan kiinni) ja ohitus. Luoksetuloa ollaan treenattu nyt aika paljon vapaana ollessa siten, että Sepe on saanut namin kun on tullut luokse, olen ottanut hetkeksi valjaista kiinni ja päästänyt sitten taas menemään. Toimii ihan kohtalaisesti. Ohitus on hankalaa, kun jokainen ihminen on potenttiaalinen ystävä ja rapsuttaja (joita koiranpennulle muuten riittää, halusit tai et) ja jokaisen koiran kanssa pitäisi päästä leikkimään, leikkikaverit kun ollut aika kortilla. Paikallinen koirakanta tuntuu olevat niin iäkästä, ettei pennulle oikein löydy leikkikaveria. Onneksi Vili 1v tarjosi tässä yksi ilta hyvät hippaleikit.
Pahimpien helteiden ajaksi myös meidän sänky siirtyi parvekkeelle ja siellä sitten nukuttiin kaikki kasassa, uni ajan Sepe pysyi betonilla petarin päässä, mutta auta armias, kun se näki mitään hereillä olon merkkejä, pusumyrsky oli varma.
Ja vaikka uimaan ei vielä uskalletakkaan, läträäminen on kivaa!
Tässä nyt tiivistys viimekuusta, yritän kirjoitella vähän ahkerammin jatkossa!
Tilaa:
Kommentit (Atom)