Kesä ja kärpäset

Nyt on viimeisetkin tentit ohi ja voi viimeinkin keskittyä oleelliseen eli kesän viettämiseen karvakaveri-Sepen kanssa (ja toki ensi talven ruuan tienaamiseen siinä ohessa).

Sepe on kotiutunut hyvin uuteen kotiinsa eikä sitä tunnu häiritsevän edes yläpuolella pörräävät hävittäjät. Meidän koira onkin terästä. Erityisesti Sepe on nauttinut hoitopäivistä mummun ja papan kultana mökillä, jossa se saa edelleen juosta ja kävellä vapaana. Muutama punkki on taas jouduttu vetämään ukolta pois, onneksi löytyvät niin helposti.

Löydettiin tässä vähän aikaa sitten ihan mahtava ulkoilupaikka melko läheltä kotoa. Metsäpläntti lammen rannassa, hyväksi tallatut polut, jotka ovat kuitenkin selkeästi maastomaiset kivineen ja juurineen. Ikinä en ole ketään siellä meidän lisäksi nähnyt, mutta kai joku niitä polkuja käy tallaamassa, kun niin auki ovat. Kyseistä länttiä käytämme tällä hetkellä päivittäin, siinä kun on niin hyvä köpötellä ja harjoitella luoksetuloa, joka onkin nyt parantunut merkittävästi.

Viime viikonloppuna Sepe pääsi ensimmäistä kertaa veneeseen ja heti moottoriveneeseen. Matka mökkilaiturille taitettiin autolla ja yllättäen matka sujui HIENOSTI. Lähemmälle mökille kulku autolla on selkeästi totuttanut Sepeä, kuola ei enää valunut jokena, meno matkalla huulet vähän kostuivat ja paluu matkalla poika vain nukahti takapenkille! Aivan mahtavaa. No takaisin siihen veneilyyn. Utelias poika kun Sepe on, oli se heti nuuhkimassa venettä, kun laiturille pääsi. Veneeseen nostaessa ei sanonut mitään, moottorin käynnistyessä no problem ja matkan aikanakin tuntui vain nauttivan viilentävästä tuulesta ja vesiroiskeista naamalla. Tosin hihna oli tarpeen, koira olisi ollut liikkuvasta veneestä järvessä alta aikayksikön, näyttihän tuo välkähtivä vesi niin kivalta.

Mökillä Sepe saikin juosta vapaana saaren rauhassa ja lempipaikka ylitse muiden olikin viileä mökin alunen. Kun vähän kaivoi vielä kosteaa soraa näkyviin, niin avot! Koira tuntui nauttivan olostaaan täysillä, kiva päivä siis.

Nyt kun ei tarvitse käydä töissä ja koulussa yht'aikaa aletaan Sepen kanssa treenaamaan vähän viime kuukautta aktiivisemmin. Innolla odottaen!

Aika rientää ja kiire painaa

Viikot ovat menneet aivan älyttömän nopeasti!

Edellisen päivityksen jälkeen olin itse viikon tenttimässä, jolloin pojat olivat kahdestaan maalla. Hyvin tuo aika oli mennyt, tosin ensimmäiset punkit oli nypitty jo tuolloin.

Tulin maanantaina, mies lähti tentteihin keskiviikkona. Täytyy myöntää, että vieraaltaan täyspitkät työpäivät ovat itsessään jo rankkoja ja ruokkiksella vielä olen käynyt poikaa käyttämässä ulkona. Kotiin tullessa poitsulle ruoka ja heti pitkälle lenkille. Kyllä se kummasti piristää, mutta täytyy myöntää, että eipä tentteihin ole tullut ihan hirveästi luettua.

Sepe oli viime viikonlopun ensimmäistä kertaa hoidossa miehen ollessa tenteissä ja itselläni oli viikonlopun yli harjoitus, johon koiraa ei voinut mukaan ottaa. Viikonloppu oli mennyt hyvin. Hoitopaikka oli vielä syrjemmässä, kuin tämä maalaiskämppä, joten poika sai olla lähes koko viikonlopun ulkona vapaana. Ja sehän on Sepestä mukavaa. Ensimmäisenä yönä oli ollut ihmeissää, että eikö tässä kotiin mennä, mutta toisena yönä nukkui kuin tukki. Hyvä näin. Mammaa jännitti enemmäin kuin Sepeä.

Punkkeja tuntuu olevan kiitettävästi. Taas tänään sai yhden nypätä naamasta. Täytyy vielä tarkastaa tarkemmin iltaisin. Onneksi punkkikynä on niin hyvä ja helppo käyttää.

Tässä tiiviisti. Onneksi toukokuu loppuu kohta ja vähän kiire helpottaa!

Maaseudun kutsu

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä kersantin päiväraportista.

Vappua juhlitaan meidän kulmilla pitkään. Se ei juuri metelinä tai vastaavana näy, mutta ympäristö on roskaa ja lasinsiruja täynnä. Hiukan kurjaa, mutta täytyy vain olla lenkillä tarkkana. Vappuaattona Sepe vietti muutaman parin tunnin pätkän yksinään ja pääsi sitten tekemään pikavisiitin kaverin illan istujaisiin, josta suunnistimmekin ajoissa nukkumaan.

Vappupäivän kävely oli ihana. Käytiin Sepen kanssa haistelemassa vähän meren aaltoja ja tutustumassa laituriin. Alusta-arka ei meidän koira ainakaan ole ja hyvä niin! Aaltojen ääni alkuun vähän pelotti, jotain kuuluu, mutta mitään ei näy. Sekin helpotti kun kävi vähän nuuhkimassa. Veneen laskupaikalla oli tyventä ja hetken haaveiltuaan Sepe uskaltautui jopa kahlaamaan. Olisi varmaan pidemmällekin mennyt, mutta emäntä halusi odottaa lämpimämpiä vesiä, jos vaikka hakemaan olisi pitänyt lähteä. :)

Tämän päivän älypuhelimista pitää kyllä mainita sen verran, että on ihanaa, kun kameralla tulee ihan ok kuvaa, ettei tarvi pokkaria kantaa joka paikassa makeen hetken varalta, kuten alla.

Viime torstaina käytiin Sepen kanssa ensimmäisissä rokotuksissa. Matka eläinlääkärille taitettiin paikallisbussilla, yksi vaihtokin sisältyi tuohon aikaan. Ja bussi on KAMALA. Poika parka voi pahoin ja vaihtoauton lähestyessä pikkumies yritti loikata sylistä pois. Kyllä teki vähän pahaa kantaa se vain bussiin jatkamaan vielä vähän matkaa, jo ensimmäisessä bussissa oli oksennus lentänyt (onneksi kuitenkin alustaksi otetulle pyyhkeelle).

Itse eläinlääkärikäynti meni hienosti! Sepe on rohkea poika, eikä uusi paikkakaan tuottanut ongelmia. Oltiin jopa varattu matkaan niin paljon aikaa, että ehdittiin tehdä pieni kävely lähimaastossa ennen sisään menoa. Sepe on terve ja juuri sopivan kokoinen kaikkine 7kg lihaksineen. Rokotusta se ei edes huomannut, mutta lääkärin namit eivät kelvanneet, lienee paha olo ollut vieläkin.

Päätin, että kotiin menolla ei ole niin kiire ja käveltiin sitten ensimmäisen bussi pätkän matka, n. 2km, ja epätasaiseen kyytiin jouduttiin vain yhdeksi pätkäksi. Koti pihassa olikin sitten leikkikavereita ihan ruuhkaksi asti ja paha olo ainakin vähän helpotti, kun pääsi oikein riehumaan. Väsy tulikin sitten kotona kokolailla heti. Pitkä päivä meillä olikin.

Perjantaina oli suuri päivä, the Maalle muutto. Sepe pääsee mamman ja iskän kanssa Keski-Suomen metsiin töiden perässä koko kesäksi, yhteensä noin 4kk, ja lähtö sinne oli käsillä. Veljeni tuli ystävällisesti noutamaan autottoman siskonsa koirineen, matka inhimillistyi heti, vaikka aika kamala se oli vieläkin. Tai mietitäänpä: huvipuistolaite, johon kaverisi raahaa sinut. Haluat olla kaverin kanssa, mutta laitteessa tulee joka kerta paha olo ja yleensä myöskin oksennus lentää. Ja tämä ajelu laitteella kestää 2,5 + 0,5h. Niin. Auton ilmastointi huusi viileää, turvavyövaljaat päällä sai jo vähän makoilla takapenkilla mamman vieressä, mutta ah, ei se niin kivaa ole. Tehtiin välipysähdys pappaa moikkaamassa ja tunnin tauko oli varmasti paikallaan. Yön vietimme vanhempieni luona ja aamulla Sepeä odottikin iloinen yllätys, suljettu metsäautotie ja lähes koko +3km aamulenkki vapaana. Kyllä voi pieni koira olla onnellinen.

Iltapäivällä lähtö kesäkotiin ja taas autoon. Sepe kesti hienosti matkan, mutta oksennus tuli n. 400m ennen määränpäätä. Uuteen kotiin tutustuminen vie aina aikansa. Ensimmäisinä päivinä ei oikein ruoka maistunut, ihmekkös tuo näiden ruuhkapäivien jälkeen. Ei poitsu kuitenkaan ihan paastolle alkanut, mutta nihkeästi kuitenkin. Tästä se lähtee! Nyt Sepe voi jo ottaa päivä unet eri huoneessa meidän kanssa. Kotoutuminen hyvässä vauhdissa.

Suurin etsintä meillä tällä hetkellä on hyvällä treeni- ja leikkipaikalla, tarpeeksi kaukana teistä ja kuitenkin tarpeeksi lähellä, jotta sinne voi kävellä. Maaston tiedustelua siis edessä.

Seuraavaksi viikoksi lähden itse vielä kaupunkiin ja pojat jäävätkin nyt sitten keskenään. Ja mammalle tulee niin ikävä pientä karvapalloa (ja ehkä vähän miestäkin)! No onneksi viikko on lyhyt aika. Ja kyllä pojat pärjää. Seuraavaan kertaan taas!