Vappua juhlitaan meidän kulmilla pitkään. Se ei juuri metelinä tai vastaavana näy, mutta ympäristö on roskaa ja lasinsiruja täynnä. Hiukan kurjaa, mutta täytyy vain olla lenkillä tarkkana. Vappuaattona Sepe vietti muutaman parin tunnin pätkän yksinään ja pääsi sitten tekemään pikavisiitin kaverin illan istujaisiin, josta suunnistimmekin ajoissa nukkumaan.
Vappupäivän kävely oli ihana. Käytiin Sepen kanssa haistelemassa vähän meren aaltoja ja tutustumassa laituriin. Alusta-arka ei meidän koira ainakaan ole ja hyvä niin! Aaltojen ääni alkuun vähän pelotti, jotain kuuluu, mutta mitään ei näy. Sekin helpotti kun kävi vähän nuuhkimassa. Veneen laskupaikalla oli tyventä ja hetken haaveiltuaan Sepe uskaltautui jopa kahlaamaan. Olisi varmaan pidemmällekin mennyt, mutta emäntä halusi odottaa lämpimämpiä vesiä, jos vaikka hakemaan olisi pitänyt lähteä. :)
Tämän päivän älypuhelimista pitää kyllä mainita sen verran, että on ihanaa, kun kameralla tulee ihan ok kuvaa, ettei tarvi pokkaria kantaa joka paikassa makeen hetken varalta, kuten alla.
Viime torstaina käytiin Sepen kanssa ensimmäisissä rokotuksissa. Matka eläinlääkärille taitettiin paikallisbussilla, yksi vaihtokin sisältyi tuohon aikaan. Ja bussi on KAMALA. Poika parka voi pahoin ja vaihtoauton lähestyessä pikkumies yritti loikata sylistä pois. Kyllä teki vähän pahaa kantaa se vain bussiin jatkamaan vielä vähän matkaa, jo ensimmäisessä bussissa oli oksennus lentänyt (onneksi kuitenkin alustaksi otetulle pyyhkeelle).
Itse eläinlääkärikäynti meni hienosti! Sepe on rohkea poika, eikä uusi paikkakaan tuottanut ongelmia. Oltiin jopa varattu matkaan niin paljon aikaa, että ehdittiin tehdä pieni kävely lähimaastossa ennen sisään menoa. Sepe on terve ja juuri sopivan kokoinen kaikkine 7kg lihaksineen. Rokotusta se ei edes huomannut, mutta lääkärin namit eivät kelvanneet, lienee paha olo ollut vieläkin.
Päätin, että kotiin menolla ei ole niin kiire ja käveltiin sitten ensimmäisen bussi pätkän matka, n. 2km, ja epätasaiseen kyytiin jouduttiin vain yhdeksi pätkäksi. Koti pihassa olikin sitten leikkikavereita ihan ruuhkaksi asti ja paha olo ainakin vähän helpotti, kun pääsi oikein riehumaan. Väsy tulikin sitten kotona kokolailla heti. Pitkä päivä meillä olikin.
Perjantaina oli suuri päivä, the Maalle muutto. Sepe pääsee mamman ja iskän kanssa Keski-Suomen metsiin töiden perässä koko kesäksi, yhteensä noin 4kk, ja lähtö sinne oli käsillä. Veljeni tuli ystävällisesti noutamaan autottoman siskonsa koirineen, matka inhimillistyi heti, vaikka aika kamala se oli vieläkin. Tai mietitäänpä: huvipuistolaite, johon kaverisi raahaa sinut. Haluat olla kaverin kanssa, mutta laitteessa tulee joka kerta paha olo ja yleensä myöskin oksennus lentää. Ja tämä ajelu laitteella kestää 2,5 + 0,5h. Niin. Auton ilmastointi huusi viileää, turvavyövaljaat päällä sai jo vähän makoilla takapenkilla mamman vieressä, mutta ah, ei se niin kivaa ole. Tehtiin välipysähdys pappaa moikkaamassa ja tunnin tauko oli varmasti paikallaan. Yön vietimme vanhempieni luona ja aamulla Sepeä odottikin iloinen yllätys, suljettu metsäautotie ja lähes koko +3km aamulenkki vapaana. Kyllä voi pieni koira olla onnellinen.
Iltapäivällä lähtö kesäkotiin ja taas autoon. Sepe kesti hienosti matkan, mutta oksennus tuli n. 400m ennen määränpäätä. Uuteen kotiin tutustuminen vie aina aikansa. Ensimmäisinä päivinä ei oikein ruoka maistunut, ihmekkös tuo näiden ruuhkapäivien jälkeen. Ei poitsu kuitenkaan ihan paastolle alkanut, mutta nihkeästi kuitenkin. Tästä se lähtee! Nyt Sepe voi jo ottaa päivä unet eri huoneessa meidän kanssa. Kotoutuminen hyvässä vauhdissa.
Suurin etsintä meillä tällä hetkellä on hyvällä treeni- ja leikkipaikalla, tarpeeksi kaukana teistä ja kuitenkin tarpeeksi lähellä, jotta sinne voi kävellä. Maaston tiedustelua siis edessä.
Seuraavaksi viikoksi lähden itse vielä kaupunkiin ja pojat jäävätkin nyt sitten keskenään. Ja mammalle tulee niin ikävä pientä karvapalloa (ja ehkä vähän miestäkin)! No onneksi viikko on lyhyt aika. Ja kyllä pojat pärjää. Seuraavaan kertaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti