Sepe on kotiutunut hyvin uuteen kotiinsa eikä sitä tunnu häiritsevän edes yläpuolella pörräävät hävittäjät. Meidän koira onkin terästä. Erityisesti Sepe on nauttinut hoitopäivistä mummun ja papan kultana mökillä, jossa se saa edelleen juosta ja kävellä vapaana. Muutama punkki on taas jouduttu vetämään ukolta pois, onneksi löytyvät niin helposti.
Löydettiin tässä vähän aikaa sitten ihan mahtava ulkoilupaikka melko läheltä kotoa. Metsäpläntti lammen rannassa, hyväksi tallatut polut, jotka ovat kuitenkin selkeästi maastomaiset kivineen ja juurineen. Ikinä en ole ketään siellä meidän lisäksi nähnyt, mutta kai joku niitä polkuja käy tallaamassa, kun niin auki ovat. Kyseistä länttiä käytämme tällä hetkellä päivittäin, siinä kun on niin hyvä köpötellä ja harjoitella luoksetuloa, joka onkin nyt parantunut merkittävästi.
Viime viikonloppuna Sepe pääsi ensimmäistä kertaa veneeseen ja heti moottoriveneeseen. Matka mökkilaiturille taitettiin autolla ja yllättäen matka sujui HIENOSTI. Lähemmälle mökille kulku autolla on selkeästi totuttanut Sepeä, kuola ei enää valunut jokena, meno matkalla huulet vähän kostuivat ja paluu matkalla poika vain nukahti takapenkille! Aivan mahtavaa. No takaisin siihen veneilyyn. Utelias poika kun Sepe on, oli se heti nuuhkimassa venettä, kun laiturille pääsi. Veneeseen nostaessa ei sanonut mitään, moottorin käynnistyessä no problem ja matkan aikanakin tuntui vain nauttivan viilentävästä tuulesta ja vesiroiskeista naamalla. Tosin hihna oli tarpeen, koira olisi ollut liikkuvasta veneestä järvessä alta aikayksikön, näyttihän tuo välkähtivä vesi niin kivalta.
Nyt kun ei tarvitse käydä töissä ja koulussa yht'aikaa aletaan Sepen kanssa treenaamaan vähän viime kuukautta aktiivisemmin. Innolla odottaen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti