Sepe muutti matalaan majaamme 10 päivää sitten. Matka pentu kodista meni hyvin, pärjättiin parilla oksennuksella ja kuolalla, paniikkia ei ollenkaan.
Ensimmäiset pari päivää olivat rauhallisia, mies tutusteli kotiimme, lähinnä keittiöön ja olohuoneeseen, makuu huoneeseen se uskaltautui vasta parin päivän jälkeen.
Kolmantena päivänä Sepe oli kuin toisesta maailmasta. Se rentoutui silmissä, alkoi jo rohkeammin leikkiä ja löytää selvästi oman paikkansa pienessä perheessämme. Parvekkeen oven vieressä Sepellä on iso tyyny. Jos jotain sen mielestä epäilyttävää tapahtui, se juoksi tyynylle, heittäytyi siihen mahalleen, kuin teini joka huutaa "mä vihaan teitä, te ootte pilanneet mun elämän!" ja näytti minuutin pari takapuoltaan loppu huoneelle. Pian se jo jolkottelikin takaisin leikkimään. Ei voinut kuin nauraa.
Muovimaton ollessa liian liukas, matotettiin lattia uudestaa ja jo alkoi tassut pitää! Vauhtia pystyi kasvattamaan ja muutakin asuntoa tutkimaan. Vessapaikansa Sepe valitsi ruokakuppinsa vierestä, keittiön lattialta. Herkullista, mutta toimii, vain pari pissaa on aamuisin löytynyt jostain muualta kuin mistä piti. Well done, Sergeant, well done.
Pikku-Ukko ei ollut ennen meille tuloa tutustunut pantaa, joten sen opettelu aloitettiin pikimmiten, loppu ikäänsä ei voi pissiä vapaana. Punainen paholainen I oli ehkä kamalinta, mitä Sepe tiesi. Itseasiassa se inhosi sitä niin paljon, että ulkona se yritti kävellä ja rapsuttaa kaulaansa samaan aikaan. Uskomattoman kovaa pieni otus kolmellakin jalalla liikkui.
Kun kuvaan lisättiin vielä Punainen paholainen II, aka. hihna, maailman totaalinen romahtaminen oli lähellä. Parin päivän harjoittelun jälkeen kaikki kurjuus katosi. Panta ei olekaan niin kamala, se kun lähtee useimmiten sisällä pois. Hihnan kanssa harjoitellaan kävelyä talon ympäri. Sepe kävelee UPEASTI. Ei vedä yhtään, haistelee paikkoja ja ihmettelee maailmaa, ei räyhää, ei pelkää. Ehkä Sepe ei ole vielä keksinyt, että hihnassa olisi mahdollista kiskoakin. Hyvä niin. Hihnasta tuli kaveri siinä vaiheessa, kun sen kanssa pääsee uusiin paikkoihin, pois omasta pihasta. Ja Sepen kanssa talon kiertäminenkin on oikeasti mukavaa ja palkitsevaa.
Sepe oppii uutta todella nopeasti. Ei tarvittu, kuin kerta tai pari, kun mies hoksasi, että ruuan saa eteen, kun laskee takapuolen maahan. Ja se jopa malttaa odottaa, ei kauaa, mutta malttaa silti. Samoin oven avaamisen kanssa, ja nyt ensimmäisen viikon jälkeen myös hihnan ja pannan kiinnittämisen ja irrottamisen ajan! Näppärää, muuten se olisikin aika hankalaa.
Yksi perushoitotoimenpide on Sepen kauhistus: harjaaminen. On namitettu, silitetty, leperrelty, tehty vaikka mitä, mutta se vaan on niin kauheaa. Juurikin tästä syystä, alettiin tehostetusti harjoitella ja kas, jo toisella kerralla Sepe ei juossutkaan vinkuen karkuun. Ei se edelleenkään siitä nauti, mutta pystyy elämään sen kanssa. Harjoittelu jatkuu siis, lappalaisen kanssa kun ei harjaamatta pärjää.
Yksi ongelma Sepen kanssa on ilmennyt. Ulko-oven edestä on paljastunut auringon myötä asfalttia ja sen päältä hiekoitus sepeliä. Ja ai että kun sitä on kiva ottaa suuhun! Kiviä on kaivettu hampaista kerran jos toisen ja sitten se ilmeisesti sitten se tapahtui, mies alkoi niellä niitä saakelin teräviä kiviä. Ja enhän minä sitä tajunnut ennen kuin tänä aamuna kakkaa tuli epätavallisen usein ja paljon ja viimeisimmässä pökäleessä oli toista kymmentä pikku kiveä. Mies pääsi siis tankoparsa-ruokaöljykuurille ja nyt pidetään peukkuja, että kaikki tulee ulos. Ainakin pikku-ukko leikkii aivan normaalisti ja on pirteä ja syö, seuraillaan siis.
Sepe on tavannut jo muutaman koirakaverin ja meillä on erittäin reipas ja rohkea koira! Leikki 12vk Idin kanssa oli villiä ja jopa tasaväkistä, mikäli tätä sanaa voi 12kg Idin ja 4,5kg Sepen leikistä sanoa. Ehkä paras päivä Sepen elämässä.
Sepen sosialistaminen on alkanut muutenkin napakasti. Se on tutustunut jo muutaman muuhun koiraan, naapureihin, lapsiin, autoihin, työkoneisiin matkan päästä ja yksi bussipysäkkivälikin on ajeltu ja kaikki on mennyt hienosti! Ylpeitä voidaan olla.
Huh! Yritin suoltaa kaiken muistamisen arvoisen tältä ensimmäiseltä 10 päivältä nyt tähän postaukseen, joten aika pitkähän siitä tuli, jatkossa pyritään kohtuullisempaan mittaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti